Palavan toinen pitkäsoitto ”Pienessä talossa” julkaistiin reipas kuukausi sitten ja olo on mukavan huojentunut. Levy on saanut hyvän vastaanoton niin fanien kun kriitikoidenkin puolesta ja bändi on päässyt keikoilla esittämään uusia lauluja. Vastaanotto on keikoillakin ollut varsin mairittelevaa, molemminpuolinen ilo on ollut käsinkosketeltavaa. Erityisesti levynjulkaisukeikat kotikonnuilla Seinäjoella ja Koskenkorvalla olivat mieleenpainuvia.
Näin laulunkirjoittajana mieltä lämmittää monet keikan jälkeen juttelemaan pistäytyneet ihmiset. Palaute siitä kuinka joku laulu on kolahtanut ja puhutellut saa nöyrän kiitolliseksi ja tarttumaan taas akustiseen kitaraan, hyppäämään pianon pallille tai istahtamaan tutun sohvan uumeniin tekemään sanoitustyötä. Ja heti kun täydellä touhulla aloittaa niin jo kahden vuoden päästä on kymmenen hyvää:)
Kiitos kaikille ja mukavaa kevättä, keikoilla nähdään!

Tässä teille Beethovenin Oodi ilolle!

Vinyyliaikana levyn alussa kuului aina hienoista kohinaa ja rahinaa ennen alkusointuja. Palavan toisen albumin julkaisuun on nyt reilu kuukausi ja olotila on juuri tuo kutkuttavan odottava. Aurinkoinen kansikuva napattiin viime kesänä Sastamalan sulomailla ilta-auringon kullatessa leijonanharjoja :) Silloin ei vielä tiedetty tarkkaa julkaisupäivää, eikä sitä, että juuri tuosta kuvasta tulisi kansi. Rento ja hyväntuulinen on tarkoitus Palavan olla myös kevään ja kesän julkaisukeikoilla. Keikoille lähdetään Pohjanmaalta ja reviiriä on tarkoitus laajentaa kevään ehtiessä kesään. Levyn kokonaisuus tuntuu varsin hyvältä ja vahvalta, toivottavasti löydät lempilaulusi ja laulat niiden sanoja kanssamme keikoilla :)

Mikään ei ole mukavampaa kuin keskellä vaakana pyyhkivän räntäsateen katsella kesäisiä videoita. Juuri julkaistu, Könninsuoran ihmeeksi ristitty video kuvattiin heinäkuisena yönä ja aamuna keskellä pohjalaista peltomaisemaa, jota halkoi muutaman kilometrin koivukuja. Vaikka Palavan miehet ovatkin jo kaikkialla tunnettuja, ei vaikutusvaltamme yltänyt aivan Könniin asti, autoja ilmestyi horisonttiin taseiseen tahtiin eivätkä ne kunnioittaneet kuvauksia pysähtymällä:)  Niinpä työnsimme flyygelin ja rummut aina auton tullessa tienposkeen ja sitten takaisin. Auto! – huuto alkoi käydä tuskaisen tutuksi heinäkuisen tuulettoman auringon alla…
Yhden valoisan yön ja kuuman päivän jälkeen kasassa oli tarpeeksi monta minuuttia pyörällä ajoa, köydenvetoa ja autotonta suoraa. Palkitsimme riutuneet ruumiimme ABC:n lounaalla ja olimme onnellisia. Kuten itse voitte todeta, videon lopputulos on mykistävä.  Toivommekin, että vuotuista Könninsuoran ihmettä juhlistetaan jatkossa liputtamalla 23.7. Kiitos videon kuvanneet ja leikanneet Jan-Erik Olin ja Tom Hakala sekä erikoiskiitos aina valmiille Sulolle!

Parin viikon Pohjois-Italian kierros tarjosi loppuhuipennuksena mielenkiintoisen Milanon. Muotitietoisen shoppaajan kaupunki tarjoaa kaikki avaimet onnelliseen ja pinnalliseen elämään. Tässä muutama ihmetys:

1. Duomo. Keskustan duomo hehkuu valkoisena pyhänä paikkana. Kaupallisuus hiipii silti jo sen iholla, sillä restaurointitelineissä keikistelevät valtavat Versacen mainokset. Tuomiokirkon sisällä on maannut kaikkien nähtävänä valaistussa lasiarkussaan balsamoitu piispa 1800-luvulta saakka.

2. Ilmastointi. Syyskuinen päivä Italiassa hipoo helposti vielä kolmeakymmentä astetta. Tällöin viilennystä tarjoavat ilmastoidut kaupat ja kahvilat. Viilennykseen addiktoituu. Elämä ilman ilmastoitua tilaa on lähes mahdotonta. Huh, pelottavaa.

3. Ovimiehet. Lähes jokaisen vaateliikkeen ovensuussa vartioi täysin musta mies. Puku ja kasvot yön mustia. Siinäpä humanisteille pohtimista.

4. Happy hour. Varsin mukava milanolainen happy hour tarjoaa oluen tai viinilasillisen ostaessa ilmaisen buffetpöydän, josta sai noutaa herkkuja.

5. AC Milan. Kotijoukkue saapuu pillit vinkuen poliisisaattueessa pelipaikalle San Sirolle ja kauden avaus Laziota vastaan tasataan 2-2. Arviolta 60 000 katsojaa huokaa pettymyksestä. Italiassa jalkapallossa on kyse elämästä ja kuolemasta. Lohdutukseksi AC Milan Shopista voi ostaa tuliaisiksi vaikkapa aamutosssut :)

Palavan toinen pitkäsoitto on edennyt miksausvaiheeseen, jolloin musiikilliseen kakkuun pursutetaan kermavaahto ja asetellaan mansikat. Nykymusiikki – kuten myös vaikkapa valokuvat – käsitellään siten, ettei virheitä kuulu tai näy ja sellaiseen ollaan jo totuttu. Pienetkin heitot soitossa nytkäytetään kohdilleen ja huojuvat stemmat sekä epävireiset kitarat ”autotunetetaan” oikeisiin nuotteihin. Sinällään Palava ei tee poikkeusta vallitsevaan käytäntöön, mutta jotenkin Beatlesin aikaiset luomuäänitteet jäävät kaihertamaan mieltä inhimillisyydessään.
Mistä siis tähän päivään saadaan ripaus haurautta ja hyppysellinen tavallisen soittajapojan kädenjälkeä?
Pohtiessani tuota, päädyn siihen, että soittamalla mahdollisimman paljon niitä epävireisiä kitaroita itse; laulamalla kaikki ne huojuvat laulut; takomalla rummut ja pomputtamalla bassot sekä tekemällä itse myös kaikki kappaleet. Ainoastaan siten voi tavoitella omaleimaisuutta ja tulkintaa, josta syntyy tunnistettavuus ja persoona. Samalla tulee luoneeksi ne ehdot, jonka sisällä leikki osataan ja temppu uusitaan. Sen, noustaanko lentoon vai lässäytetäänkö pölähtäen maahan, päättävät lopulta kuitenkin kuulijat.

Onneksi siis äänen värit miksauksessa säilyvät, vaikka tietokoneen plugariviritin takoo virettä kohdilleen :)

Markus