No perille päästyämme ajelimme lavan taakse ja lähdimme tsekkaamaan systeemit. Aika omituinen fiilis tuli, kun asteli miksauskioskin taakse. Tuntui kuin olisi tullut ulkomaille keikalle. Jouduit asioimaan englanniksi. Sikäli erikoista, kun kuitenkin olimme keskellä Mansea ja Suomea! Siellähän oli äänentoistoyritys rajan takaa eli Virosta. No onneksi on tullut vuosien varrella tavattua englantia niin paljon, ettei se ongelmia tuottanut ja päästiin siinä vitsiäkin vääntelemään kaverin kanssa. Laitteet ja systeemit kavereilla olivat ok. Harmittaa kuitenkin se, että kun Suomessa muutenkin poljetaan palkkoja ja laitehintoja, niin sitten tuotetaan rajan takaa vieläkin halvempaa porukkaa syömään meidän duuneja.

No joka tapauksessa, kamat lauteille ja jo tottuneesti kasasin kavereille kamoja helpottaakseni poikien kytkemistä. Sitten valitsemaan mikkejä ja mikittämään. Soundcheck meni ihan hyvin, vaikkakin ”mikki-manua” ja monitorimiestä saatiin välillä hieman odotella ja talkback lopetti toimintansa aina välillä. Minulle tämä oli ensimmäinen ”isompi” keikka poikien kanssa, joten jännitysviisari värähteli hieman. Kuitenkin poikien show ja hyvät lavasoundit sai omankin työn tuntumaan helpolta. Enää pientä säätöä kiikuttaen vesipulloja ja pyyhkeitä lavalle sekä tarkistaen alkunauhan toimivuutta jne..

Keikka alkoikin sitten juontajien höpöttelyn jälkeen alkunauhalla. Poijaat aloitti ammattimiesten ottein ja valot näytti hyvältä. Itse keskityin alkukeikan saamaan tilannetta haltuun, niin kokonaissoundillisesti kuin desibelirajoja tuijottaen. Saimme Reima Saariselta (joka hoiti mittauksia teltan ulkopuolella) tekstiviestein välikoodia ollaanko rajoissa vai ei ja parin biisin jälkeen asiat olivat kuulemma ok. Sitten siitä eteenpäin meno olikin pelkkää fiilistelyä ja kuinka rakastankaan VCA- ryhmiä ja isoja tiskejä. Pääaktin (Popeda) LS9 tuntui niiiiiin pieneltä siinä vieressä, vaikka sellaisella tiskillä olin valmistautunut keikan vetämäänkin. Poikien biisit toimii kuin junanvessa ja sitä menoa on upeaa koristella kaiuilla ja delayllä. Oli hienoa olla todistamassa taasen upeaa keikkaa, joka vielä kaiken lisäksi tallennettiin historiankirjoihin.

Oman keikan jälkeen jäätiin sitten vielä kuuntelemaan Popedaa. Bändi oli kyllä tiukassa iskussa! Popedan keikan jälkeen niin allekirjoittanut kuin Arttu ja Oskukin käytiin syömässä hyvässä seurassa, ehkä yön kuumimmassa kebab-paikassa (kuumempi kuin ”Esa”). Ruokailun jälkeen alkoi huumorintäyteinen paluumatka. Vellu, Markus ja Jami olivat jo lähteneet omilla kyydeillään kotiin! Bändille ja yleisölle Iso Kiitos, että sain olla mukana tekemässä historiaa!

Jälleen takana yksi keikka ennen eläkettä!

Mika Paananen/ Ambient Audio