Palava » blogi

Levynneula raapii jo

Markus — Thu, 19 Jan 2012 14:28:48 +0000

Vinyyliaikana levyn alussa kuului aina hienoista kohinaa ja rahinaa ennen alkusointuja. Palavan toisen albumin julkaisuun on nyt reilu kuukausi ja olotila on juuri tuo kutkuttavan odottava. Aurinkoinen kansikuva napattiin viime kesänä Sastamalan sulomailla ilta-auringon kullatessa leijonanharjoja :) Silloin ei vielä tiedetty tarkkaa julkaisupäivää, eikä sitä, että juuri tuosta kuvasta tulisi kansi. Rento ja hyväntuulinen on tarkoitus Palavan olla myös kevään ja kesän julkaisukeikoilla. Keikoille lähdetään Pohjanmaalta ja reviiriä on tarkoitus laajentaa kevään ehtiessä kesään. Levyn kokonaisuus tuntuu varsin hyvältä ja vahvalta, toivottavasti löydät lempilaulusi ja laulat niiden sanoja kanssamme keikoilla :)

Könninsuoran ihme

Markus — Mon, 12 Dec 2011 16:54:04 +0000

Mikään ei ole mukavampaa kuin keskellä vaakana pyyhkivän räntäsateen katsella kesäisiä videoita. Juuri julkaistu, Könninsuoran ihmeeksi ristitty video kuvattiin heinäkuisena yönä ja aamuna keskellä pohjalaista peltomaisemaa, jota halkoi muutaman kilometrin koivukuja. Vaikka Palavan miehet ovatkin jo kaikkialla tunnettuja, ei vaikutusvaltamme yltänyt aivan Könniin asti, autoja ilmestyi horisonttiin taseiseen tahtiin eivätkä ne kunnioittaneet kuvauksia pysähtymällä:) Niinpä työnsimme flyygelin ja rummut aina auton tullessa tienposkeen ja sitten takaisin. Auto! – huuto alkoi käydä tuskaisen tutuksi heinäkuisen tuulettoman auringon alla…
Yhden valoisan yön ja kuuman päivän jälkeen kasassa oli tarpeeksi monta minuuttia pyörällä ajoa, köydenvetoa ja autotonta suoraa. Palkitsimme riutuneet ruumiimme ABC:n lounaalla ja olimme onnellisia. Kuten itse voitte todeta, videon lopputulos on mykistävä. Toivommekin, että vuotuista Könninsuoran ihmettä juhlistetaan jatkossa liputtamalla 23.7. Kiitos videon kuvanneet ja leikanneet Jan-Erik Olin ja Tom Hakala sekä erikoiskiitos aina valmiille Sulolle!

Milan, Milan, Milan

Markus — Thu, 15 Sep 2011 20:15:19 +0000

Parin viikon Pohjois-Italian kierros tarjosi loppuhuipennuksena mielenkiintoisen Milanon. Muotitietoisen shoppaajan kaupunki tarjoaa kaikki avaimet onnelliseen ja pinnalliseen elämään. Tässä muutama ihmetys:

1. Duomo. Keskustan duomo hehkuu valkoisena pyhänä paikkana. Kaupallisuus hiipii silti jo sen iholla, sillä restaurointitelineissä keikistelevät valtavat Versacen mainokset. Tuomiokirkon sisällä on maannut kaikkien nähtävänä valaistussa lasiarkussaan balsamoitu piispa 1800-luvulta saakka.

2. Ilmastointi. Syyskuinen päivä Italiassa hipoo helposti vielä kolmeakymmentä astetta. Tällöin viilennystä tarjoavat ilmastoidut kaupat ja kahvilat. Viilennykseen addiktoituu. Elämä ilman ilmastoitua tilaa on lähes mahdotonta. Huh, pelottavaa.

3. Ovimiehet. Lähes jokaisen vaateliikkeen ovensuussa vartioi täysin musta mies. Puku ja kasvot yön mustia. Siinäpä humanisteille pohtimista.

4. Happy hour. Varsin mukava milanolainen happy hour tarjoaa oluen tai viinilasillisen ostaessa ilmaisen buffetpöydän, josta sai noutaa herkkuja.

5. AC Milan. Kotijoukkue saapuu pillit vinkuen poliisisaattueessa pelipaikalle San Sirolle ja kauden avaus Laziota vastaan tasataan 2-2. Arviolta 60 000 katsojaa huokaa pettymyksestä. Italiassa jalkapallossa on kyse elämästä ja kuolemasta. Lohdutukseksi AC Milan Shopista voi ostaa tuliaisiksi vaikkapa aamutosssut :)

Plugariviritin takoo

Markus — Mon, 06 Jun 2011 05:58:50 +0000

Palavan toinen pitkäsoitto on edennyt miksausvaiheeseen, jolloin musiikilliseen kakkuun pursutetaan kermavaahto ja asetellaan mansikat. Nykymusiikki – kuten myös vaikkapa valokuvat – käsitellään siten, ettei virheitä kuulu tai näy ja sellaiseen ollaan jo totuttu. Pienetkin heitot soitossa nytkäytetään kohdilleen ja huojuvat stemmat sekä epävireiset kitarat ”autotunetetaan” oikeisiin nuotteihin. Sinällään Palava ei tee poikkeusta vallitsevaan käytäntöön, mutta jotenkin Beatlesin aikaiset luomuäänitteet jäävät kaihertamaan mieltä inhimillisyydessään.
Mistä siis tähän päivään saadaan ripaus haurautta ja hyppysellinen tavallisen soittajapojan kädenjälkeä?
Pohtiessani tuota, päädyn siihen, että soittamalla mahdollisimman paljon niitä epävireisiä kitaroita itse; laulamalla kaikki ne huojuvat laulut; takomalla rummut ja pomputtamalla bassot sekä tekemällä itse myös kaikki kappaleet. Ainoastaan siten voi tavoitella omaleimaisuutta ja tulkintaa, josta syntyy tunnistettavuus ja persoona. Samalla tulee luoneeksi ne ehdot, jonka sisällä leikki osataan ja temppu uusitaan. Sen, noustaanko lentoon vai lässäytetäänkö pölähtäen maahan, päättävät lopulta kuitenkin kuulijat.

Onneksi siis äänen värit miksauksessa säilyvät, vaikka tietokoneen plugariviritin takoo virettä kohdilleen :)

Markus

Rytmikorjaamon konsertin muistelua ennen uusia tuulia!

Palava — Wed, 23 Mar 2011 16:55:53 +0000

Ennen seuraavaa kohokohtaa (studioaikaa ja levyn nauhoitusta) on mukava muistella hieman edellistä huippuiltaa Seinäjoen Kaupunginorkesterin kanssa. Konserttia oli odotettu pitkään niin bändin kuin orkesterinkin puolelta. Viimeiset valmistautumiset alkoivat edeltävänä aamupäivänä Seinäjokisalissa, jossa ensimmäistä kertaa koitimme soittaa nuo kappaleet yhdessä. Orkesterin erittäin korkeaa ammattitaitoa oli mahtavaa seurata, vaikkakin siitä seurasi tilanteita, joissa emme välttämättä puhuneet täysin samaa kieltä:) Onneksi kielimuuria ei kuitenkaan päässyt syntymään ja pelikuviot saatiin selviksi. Saimme jäädä iltapäiväksi saliin pitämään vielä keskenämme bändin kanssa treenit. Konserttisali oli soittotilana aivan jotain muuta, johon olimme tottuneet. Ymmärsimme, että tulevan päivän konsertti Rytmikorjaamolla olisi vuorostaan heille jotain uutta ja normaalista poikkeavaa. Se tekikin alkuasetelmista niin hienon ja jännittävän.

Konserttipäivä alkoi aamupäivästä Rytmikorjaamolla pohtimalla, miten kymmenpäinen orkesteri ja viisihenkinen bändi tulisi sijoittaa lavalle. Lavasta tuli näyttävä, kun hoksasimme nostaa orkesterin lavatasosta korokkeille. Lisäksi Palavan taustalakana, sivusermit ja Tompan suunnittelema hieno valaistus saivat lavan suorastaan sädehtivän näyttäväksi. Puoliltapäivin pidimme kenraaliharjoituksen, jossa soitimme orkesterin kanssa kappaleet vielä kertaalleen läpi. Sitten alkoikin illan odottaminen. Ennen keikkaa oli takahuoneessa jännitystä selvästi enemmän ilmassa, kuin ennen “normaalia” baarikeikkaa. Erityislaatuinen tilaisuus sai adrenaliinin todella virtaamaan. Ihmisiä oli saapunut paikalle salin täydeltä ja oli mahtavaa huomata kuinka suurella sydämellä kaikki olivat mukana. Konsertti meni erittäin hienosti ja pysyy mielissämme varmasti lopun elämän yhtenä erityisimmistä keikoista.

Maistiaisia päivän treeneistä ja illan keikalta

Hajulla ollaan ja se tekee nälkäiseksi

Markus — Fri, 31 Dec 2010 13:00:22 +0000

Pohtiessani mennyttä vuotta nousee mieleeni yllättäen pari lukua. Sinällään ensimmäisestä olemme avoimen ylpeitä, sillä Tulenkantajiin eli Palavan street teamiin liittyi kuluneena vuonna 200 jäsen. Tuo pikkuhiljaa kasvava joukko luo hyvää energiaa tekemiseen, tukien bändin kasvua. Yksi klikkaus tai vihjaisu kaverille meistä merkitsevät isoksi virraksi kasvaessaan jo melkoista vyöryä. Siitä osoituksena oli Laulujen laulun pysyminen koko kesän Radio Iskelmän toivotuimpien listalla ja sekä laaja soitto myös paikalliskanavilla.

Toinen hieman mystisempi luku liittyy 93,5: teen. Olimme elokuun loppupuoliskolla keikalla Saarijärvellä pienessä Green Door pubissa (mukava paikka muuten), kun puolivälissä keikkaa eturiviin hoipertelee paikallinen suuruus, joka aloittaa tuon maagisen luvun hokemisen. Aina biisien välillä Oskun spiikit jäävät puolitiehen, sillä äänekäs kannattaja on musiikin diggailun lisäksi päättänyt julistaa tuota lukua aina sopivan paikan tullen. Lopulta kävi ilmi, että vanhempi herrasmies on ollut aikoinaan kovettu keihäänheittäjä ja tuo 93,5 oli metrimäärä hänen heittämälleen ennätykselle. Kieltämättä huipputulos, jonka lähtemätön vaikutus historiaan varmistettiin myös Palavan surautellessa notkeaa suomirokkia. Ilta oli lopulta kuitenkin varsin kotoinen ja onnistunut :)
Aamupäivän sarastaessa suuntasimme roudaamaan ja kuinkas ollakkaan jostain myös vetreä keihässankari heräili samaiseen aikaan ja niin, arvaattekin jo minkä luvun kuulimme vielä ennen kuin karavaani jatkoi matkaansa:D

Kulunut vuosi on Palavalla ollut täynnä keikkoja ja osa keikoista on ollut todellisia huipputilaisuuksia. Himosfestivaali, Tammerfest, SuomiPop, Iskelmä Himos, Kokkolarock, Sierravuoren juhannus ja mm. Ylen Nenäpäivän esiintymiset ovat tarjonneet maistiaiset siitä mihin toivottavasti ollaan matkalla. Suurten lavojen illan starttaajan paikalta on valovuosi illan päättävään tähteen, mutta hajulla ollaan ja se tekee nälkäiseksi. Toivottavasti Palavan alkuvoima saatiin välitettyä niinä hauraina hetkinä, jolloin ilta oli nuori, mutta bändi kuuma!

Uusi vuosi 2011 muokkaa myös osaltaan Palavan miehistöä. Koko kesän rumpali Villeä tuurannut Vellu astuu nyt virallisesti remmiin, samoin kuin Jukka, joka jatkaa Artun paikalla kitaran varressa. On siis kiitoksen paikka kuluneesta vuodesta jokaisella mukana olleelle. Kiitos ja keikoilla nähdään!

Palavan puolesta: Jukka, Markus, Jami, Vellu ja Osku

Uudet laulut kirkuvat iloisesti

Markus — Mon, 11 Oct 2010 17:14:18 +0000

Syksy tuo tullessaan uusien laulujen harjoittelua koko bändin kanssa. On aika testata käytännössä mitä mielessään on kehitellyt viime talvesta lähtien. Oma marssijärjestys laulun synnyssä on, että ensin sävellän soinnut ja niihin liimautuu melodia, sitten alkaa loputtoman tuntuinen tekstien teko. Vain harvoin onnistun kirjoittamaan ensimmäisellä kirjoituskerralla rivejä, joita ei tarvitsisi vielä uudelleen kehittää tai muuttaa. Ajatuksena se on tietysti lohduton, mutta jokaisella kierroksella teksti hioutuu ja menee aina hieman eteenpäin. Pidän auki useita tekstiaihioita ja päivän vireystilasta riippuen palaan sopivan biisin kimppuun ja uudelleen kirjoittamaan niitä. Työn suhde ajasta on noin 30 / 70 sävellyksen ja sanoituksen välillä. Kun tulee jumittava tekstin kohta, ei ole mitenkään tavatonta viettää kolmea tuntia miettien paria riviä.

Laulun aiheet kumpuavat omasta tai tuttavien elämästä, yhteiskunnan vallitsevista normeista ( Malja hulluille! – kappale) tai joskus laulu lähtee rakentumaan vaan hyvästä lauseesta, joka kuin itsessään alkaa laulamaan sekä melodiaa että tarinaa. Tulevalla levyllä tällaista edustaa Mennään, mennään, mennään -biisi. Toisinaan on haettava ideoita, tutkimalla tai lukemalla. Eino Leinon tapa käyttää suomenkieltä inspiroi ja sopii Palavalle. Edellisen levyn avausraidan teksti Kannan sua sai alkunsa hetkistä Leinon kirjojen parissa ja tulevan levyn kappale Tähtesi elää ja kuolla jatkaa tuota perinnettä. Mainitsen uusista lauluista vielä biisin Lasiarkku, siitä kun on kehittymässä varsin mainio tsipale:)

Markus

Jukka the 3rd guitarist

Palava — Wed, 01 Sep 2010 18:19:37 +0000

Viime viikonloppu alkoi hienoisella töistä karkaamisella. Oli aika astua Palavan riveihin taas viikonlopun ajaksi! Ja mikäs niissä riveissä on seistessä. Matka Jamin kanssa Helsingistä Saarijärvelle alkoi iltapäivällä noin viiden maissa. Jami luovutti autonsa avaimet minulle ja siitä matka sai alkaa. Jouduimme heti pahaan ruuhkaan, koska Hämeentien päässä oli sattunut onnettomuus. Koko matka laskettiinkin sitten nasta laudassa, aina kun liikenne vain antoi siihen mahdollisuuden. Olimme perillä Saarijärvellä ennen yhdeksää, missä muu bändi jo olikin paikalla. Pikainen roudaus ja check, jonka jälkeen ruokaa ja keikan odottelua.

Green Doorissa oli tiivis ja leppoisa tunnelma, joka tarttui ja välittyi myös keikkaankin. Saarijärvi jätti muutenkin erittäin positiivisen kuvan myös koko bändille. Tutustuimmepa erääseen herrasmieheenkin, joka on nuorilla päivillään heittänyt keihästä yhyreksänkytä kolome metriä! Heittäkääpä itte! =)

Lauantaina aamiainen nautittuamme jatkoimme matkaa Kiuruvedelle Peltohovi -nimiselle hotellille. Perille päästyämme kaivoimme akustiset kitarat esille ja jammailimme hotellihuoneessamme pitkän tovin. Jammailimme muunmuassa yhden uuden biisin settiin. Tuo kappale tottelee nimeä ”rakkikoira”. Yleisön reaktio kyseiselle kappaleelle oli mieletön! Varsinainen legenda jo syntyessään! Keikka oli muutenkin yksi parhaita, joita olen päässyt bändin kanssa vetämään. Oli muuten minun kymmenes keikka Palavan kanssa. Rohkenen veikata, että vielä joskus keikoilla nähdään!

- Jukka Viitasaari

Tammerfest ja miksaaja-Mika

Palava — Thu, 22 Jul 2010 19:22:35 +0000

Tampesterin reissu starttasi aamutuimaan (klo 12) Kokkolan ghetosta ”Esalla” (allekirjoittaneen keikkabussilla). Aurinko paistoi, ilma oli kuin morsian ja autossa oli tunnelma kuin Mombasassa, eli kuuma ja kostea. Ajelin ensin Seinäjoelle ja ensitöikseni ajattelin hakea eräästä Seinäjoen tavarahelvetistä tuulettimen ja pikkujääkaapin virvokkeille. Tuuletin löytyi, mutta kaappia ei. Jatkoin muutaman muun mutkan kautta Kärjenmäelle, josta kyytiin hyppäsi valotaiteilija Tomppa. Tompan kädenjäljen näkee parhaiten PMMP:n keikoilla. Hänet oli kutsuttu keikalle siksi, että keikka kuvattiin ja silloin valot ovat erittäin tärkeät. Tompan kanssa huristelimme sitten Kuortaneen ”Suur”-Mäyryyn! Sieltä kuumaan ja kosteaan kyytiin asteli vielä Vellu ja Arttu.Lähdimme siitä sitten päästelemään Tamperetta kohti. Tomppa kuunteli poikain biisejä iPhonesta ja me kolme muuta höpöttelimme. Jutut ja fiilis oli korkealla, niin kuin meillä aina. Tuuletin sitten otti ja sammui noin 100 km jälkeen, joten kosteutta ja lämpötilaa pystyi leikkaamaan veitsellä. Yksi kolarin poikanenkin meinasi sattua liikennevaloissa, kun joku innokas kuljettaja edessämme päättikin sitten pysähtyä hieman yllättävästi.

No perille päästyämme ajelimme lavan taakse ja lähdimme tsekkaamaan systeemit. Aika omituinen fiilis tuli, kun asteli miksauskioskin taakse. Tuntui kuin olisi tullut ulkomaille keikalle. Jouduit asioimaan englanniksi. Sikäli erikoista, kun kuitenkin olimme keskellä Mansea ja Suomea! Siellähän oli äänentoistoyritys rajan takaa eli Virosta. No onneksi on tullut vuosien varrella tavattua englantia niin paljon, ettei se ongelmia tuottanut ja päästiin siinä vitsiäkin vääntelemään kaverin kanssa. Laitteet ja systeemit kavereilla olivat ok. Harmittaa kuitenkin se, että kun Suomessa muutenkin poljetaan palkkoja ja laitehintoja, niin sitten tuotetaan rajan takaa vieläkin halvempaa porukkaa syömään meidän duuneja.

No joka tapauksessa, kamat lauteille ja jo tottuneesti kasasin kavereille kamoja helpottaakseni poikien kytkemistä. Sitten valitsemaan mikkejä ja mikittämään. Soundcheck meni ihan hyvin, vaikkakin ”mikki-manua” ja monitorimiestä saatiin välillä hieman odotella ja talkback lopetti toimintansa aina välillä. Minulle tämä oli ensimmäinen ”isompi” keikka poikien kanssa, joten jännitysviisari värähteli hieman. Kuitenkin poikien show ja hyvät lavasoundit sai omankin työn tuntumaan helpolta. Enää pientä säätöä kiikuttaen vesipulloja ja pyyhkeitä lavalle sekä tarkistaen alkunauhan toimivuutta jne..

Keikka alkoikin sitten juontajien höpöttelyn jälkeen alkunauhalla. Poijaat aloitti ammattimiesten ottein ja valot näytti hyvältä. Itse keskityin alkukeikan saamaan tilannetta haltuun, niin kokonaissoundillisesti kuin desibelirajoja tuijottaen. Saimme Reima Saariselta (joka hoiti mittauksia teltan ulkopuolella) tekstiviestein välikoodia ollaanko rajoissa vai ei ja parin biisin jälkeen asiat olivat kuulemma ok. Sitten siitä eteenpäin meno olikin pelkkää fiilistelyä ja kuinka rakastankaan VCA- ryhmiä ja isoja tiskejä. Pääaktin (Popeda) LS9 tuntui niiiiiin pieneltä siinä vieressä, vaikka sellaisella tiskillä olin valmistautunut keikan vetämäänkin. Poikien biisit toimii kuin junanvessa ja sitä menoa on upeaa koristella kaiuilla ja delayllä. Oli hienoa olla todistamassa taasen upeaa keikkaa, joka vielä kaiken lisäksi tallennettiin historiankirjoihin.

Oman keikan jälkeen jäätiin sitten vielä kuuntelemaan Popedaa. Bändi oli kyllä tiukassa iskussa! Popedan keikan jälkeen niin allekirjoittanut kuin Arttu ja Oskukin käytiin syömässä hyvässä seurassa, ehkä yön kuumimmassa kebab-paikassa (kuumempi kuin ”Esa”). Ruokailun jälkeen alkoi huumorintäyteinen paluumatka. Vellu, Markus ja Jami olivat jo lähteneet omilla kyydeillään kotiin! Bändille ja yleisölle Iso Kiitos, että sain olla mukana tekemässä historiaa!

Jälleen takana yksi keikka ennen eläkettä!

Mika Paananen/ Ambient Audio

Iskelmää Jämsässä.

Arttu — Mon, 05 Jul 2010 06:52:40 +0000

Jälleen on keskisen Suomen teitä ajeltuna ja autossa hikoiltuna. Pyörähdimme juhannuksen jälkeen toistamiseen Himoksen rinteillä kun samoilla mestoilla järjestettiin Iskelmä-festivaali. Pienestä ennakkoluulosta huolimatta tapahtuma oli mukava ja puitteet kunnossa, enkä voi myöntää kuulleeni mitään sietämättömäksi luokiteltavaa (lukuun ottamatta paikoin mökissä radiosta tai spotifystä kuulemaamme kampetta).

Kuvista, joita tältäkin reissulta kertyi jonkin verran, voi aistia tunnelmia. Nyt kesän toistaiseksi kuumimman viikon aloittelua ja ens viikonloppuna perinteiset Tangomarkkinat. Sinne siis.